Olen nauranut suurimman osan päivästä The Wombatsien kappaleelle "Tales Of Girls, Boys, And Marsupials". Se on jumittunut päähäni iloiseksi rallatukseksi, jota voisi kuunnella monta kertaa putkeen lopulta kyllästyen siihen kuollakseen. Myös samaisen yhtyeen "Let's Dance To Joy Division" ja "Moving To New York" soiva tasaisella tahdilla päässäni. Niiden kahden kappaleen perusteella tuon levyn alunperin ostinkin. Vasta nyt ehdittyäni kuuntelemaan tuota kunnolla, tajuan, että se levy on täynnä helmiä, joiden nimiä ja melodioita en vain vielä pääni sisällä saa yhdistettyä. Mutta pidän siitä, todella, todella paljon.
En tiedä mikä sai mut taas kuuntelemaan Fall Out Boyta. Tai oikeastaan tiedän kyllä, mutten tiedä, miksi se kuulostaa niin hyvältä taas pitkän tauon jälkeen. Puolitoista vuotta sitten, kun ihmiset kertoivat omitavansa on/off -suhteen kyseiseen bändiin, nauroin ajatukselle tuollaisesta ja olin varma, tuon bändin elävän rinnallani vielä pitkään. Surukseni olen huomannut, että todella tämä iskee vain kausittain. Tällä hetkellä olen enemmän tietoinen Peten avioliittoliikkeistä, kuin siitä, mitä bändille oikeasti kuuluukaan. Mitäs omistan ystäviä, jotka infoavat herra Wentzin liikkeistä aina tarvitaessa. Tosin toisin kuin monille muille, Pete on mielestäni oikeasti hauskan ja kiinnostavan oloinen ihminen, ei lainkaan sillä tavalla luotaantyöntävä häsä, miksi monet sitä kuvittelevat. Tahdon ajatella hyvää ensi kesän Urban Music Festivaaleista (vai mitkä ne ikinä olivatkaan) ja siitä, että pääsisin todistaman näiden live-esiintymistä. Tahtoisin nähdä Peten hyppimässä lavalla bassonsa kanssa. Realistina muistan, että on hassua puhua artistikiinnityksistä festareille, jotka järjestetään yli vuoden päästä, mutta toivoisin sen kuitenkin olevan totta.
Miettiessäni edelleen, että Fall Out Boyn "The Pros And Cons Of Breathing" (Hengittämisen plussat ja miinukset) on yksi parhaista kappaleiden nimistä ikinä, siirrän katseeni ensiviikkoiseen ruotsin reissuun ja niihin kivoihin levykauppoihin, joista löytyy kivempia levyjä kuin suomesta.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti